Surupusero

Normaaliin raskauteen kuuluu kaikenlaisia erikoisuuksia.  Osalla voi olla kovia kasvukipuja, osalla verenvuotoa. Samalla molemmat oireet voivat olla merkki keskenmenosta. Näin kävi minulle.

Lähdimme miehen kanssa kotimaanmatkalle ensimmäisen yhteisen kesäloman kunniaksi. Reissussa kaikki meni hyvin ja aloin tottua ajatukseen että minusta tulee äiti. Mies oli vauvasta niin innoissaan, että hän halusi kokoajan kertoa perheelleen, mitä masussani kasvaa. Sovimme, että palatessamme reissusta, kerromme perheilleen. Minun perheelleni viestitse kun ensimmäinen ultrakuva saadaan, hänen perheelleen nyt samantien kasvotusten. Kun saavuimme hänen vanhempiensa pihaan,  oli kylässä miehen kummisetä.  Hänelle emme vielä halunneet kertoa, joten päätimme, että yöllä kirjoitamme lapun ja jätämme lapun päälle tutin. Jokainen herätessä löytäisi siis viestin.

Olin kärsinyt illan lievistä mahakivuista, joidenka ajattelin olevan normaaleja. Huomasin kuitenkin vuotavani verta. Kerroin heti miehelle,  että tässä on nyt riski, että raskaus menee kesken nyt. Sovimme, ettemme kerro vielä mitään.  Ja hyvä niin. Sillä vuoto paheni ja kivut myös. Sunnuntai aamuna tiesin jo, että sain keskenmenon, sillä kivut olivat sen verran kovat ja vuoto niin voimakasta. Lisäksi löysin vuodosta hyytymän, joka ei ole hyvä merkki. Sunnuntaina hyytymiä tuli ja tuli. Ei epäilystäkään mitä oli tapahtunut. 

Soitin maanantaina neuvolaan ja kerroin mitä oli tapahtunut. Siellä oltiin ymmärtäväisiä ja todettiin ettei seurantaan tarvitse mennä ellei vuoto tai kivut pahene. Peruin myös alkuraskauden ultran,  minkä olin varannut yksityiselle lääkärille. Siinä se oli, minun hetkeni äidiksi tulemiselle.

Nyt parin päivän jälkeen, mietin tapahtuneita ja oliko oireissa joitain viitteitä tulevasta. Sain reissussa virtsatietulehduksen ja se sen jälkeen oli lievää ruskeaa vuotoa. Ruskea vuoto voi olla normaalia tai sitten se johtuu kohdun ulkoisesta raskaudesta. Meillä raskaus alkoi erikoisesti, sillä hedelmöittyminen tapahtui ovulaation jälkeen. Kyse on voinut siis olla myös tuulimunasta. Tarkkaa tietoa emme saa, kun en joudu lääkärissä käymään. Mutta epäilen, ettei sisälläni kasvanut ihmislasta laisinkaan. Pahoinvointia ei ollut, rintoja ei aristanut. Mielialavaihteluita oli ja nälkä kasvoi. Eikä kuukautisia tullut. Mutta hyvin pienet oireet. Raskaustestin tehdessäni viivatestiin tuli vain haaleita viivoja. Digitestiin sain raskaana 1-2 viikkoa, joka oli todellinen viikkomäärä hedelmöittymisestä, vaikka neuvola antoikin viikoiksi 5, eli testissä olisi pitänyt lukea 3-4 viikkoa. Jotain siis oli vialla heti alussa, mutta pelkästä viikkojen täsmäämättömyydestä ei voi tehdä johtopäätöksiä.

Nyt ainoa murheeni verenvuodon lisäksi on elimistössäni majailevat raskaushormonit. Itken aina kun mietin keskenmenoa tai joku kysyy mun vointia. Vaikka olen pääni sisällä asian käsitellyt ja hyväksynyt tilanteen, ei kroppa anna asian olla. Tämä on johtanut nyt lievään eristäytymiseen, sillä en voi poistua ihmistenilmoille koska alan parkumaan. Minun pitäisi nähdä ystäviäni, mutta en voi kun tiedän että itken ja itken ja ystäväni luulevat että minulla on oikeasti paha olla vaikka niin ei ole. Nyt odotan vain vuodon loppumista ja hormonitasapainon palautumista, jotta voimme yrittää uudelleen.

Sillä välin itken. Syyttä. Kokoajan.

LOVE

Viime kuussa se alkoi. Yrittäminen. Mies oli reissussa ja palasi kotiin mielestäni ovulaation jo menneen ohi. Jos kiertoni siis olisi normaali. Tuli aika kuukautisille ja odottelin sekavin tuntein. Alkaako ne vai saammeko vauvan? Tiesin, että polttarini ovat viikonloppuna ja kuukautiseni pitäisi alkaa viimeistään silloin. Koko päivän huolissani ravasin vessassa ja mitä pidemmälle päivä eteni, sitä enemmän toiveeni heräsivät. En käytä alkoholia muutenkaan, mutta varoitin kahta kaveriani etten ota alkoholia, koska siinä vaiheessa jo menkat olivat muutaman päivän myöhässä.

Kun sunnuntainakaan eivät olleet menkat alkaneet, kerroin kaasoilleni tilanteesta. Kukaan ei yllättynyt lapsentekohaaveistani, jopa sinkku bilebilekaasoni oli henkisesti varautunut lisääntymiseeni. Mutta se mikä tuli heille yllätyksenä, oli ajankohta. Ennen häitä. Yksi kaasoistani on jo äiti ja hän minua lohdutti, että vaikka kuukautiseni olivat siinä vaiheessa viisi päivää myöhässä, ei se välttämättä tarkoita että olen raskaana. Olivathan hekin yrittäneet puolisen vuotta.

Maanantaiaamuna tein testin. Ja mitäpä tulokseksi sainkaan. Haalean plussaviivan! Kipitin miehen puheille ja kysyin että kuinka monta viivaa hän näkee testissä. Hetkeäkään miettimättä hän toteaa että kaksi. Mitä se tarkoittaa? hän kysyi. "Sitä että hyvin mahdollisesti ehkä olen raskaana" vastasin. Illasta käytiin kummityttömme luona ja samalla kun miehet höpisivät omiaan, kuiskasin ystävälleni, että ei ole menkat alkaneet. Emme päässeet jatkamaan keskustelua siinä vaiheessa, joten kun tulimme kotiin, samantien alkoi puhelin piipata. Olenko tehnyt testin ja mitä se näyttää ja MITEN VOIT OLLA NOIN RAUHALLINEN??!?! Hän oli siis intopiukeena siellä. Ja samalla myönsi, että hieman kadehtii sitä, että tulin heti ensiyrittämällä raskaaksi. Niin..

Tein sitten keskiviikkona uuden testin. Edelleen haalea viiva. Otin seuraavaksi kehiin digitestin. Se on selkeä. Raskaana / Ei raskaana. Ja mikä viikko. Ja sinnehän se pamahti. Raskaana 1-2 viikkoa!

En osaa käsittää tätä vieläkään. Kuinka on mahdollista, että se onnistui heti? Kuinka sattuikin niin, että edellinen kiertoni oli yllättäen pitempi kuin normaalisti? Hämmentyneenä, ihastuksissani ja hieman peloissani tulevasta odotan mitä tästä seuraa.

Minusta tulee äiti.

Mama