Kuumat päivät

Vaimo mittaa taukoamatta lämpöään. Mies on töissä. NYT! Vaimo ryntää puhelimeen ja soittaa pahaa aavistamattomalle miehelleen. "Äkkiä kotiin! Mä ovuloin!" Ja mieshän tulee kotiin vällyihin painimaan hormonihirmuisen vaimonsa luo.

Näin tapahtuu elokuvissa. Ja kuten olen nyt huomannut, myös ihan kotisohvilla. Ei meillä, ainakaan toistaiseksi. Nyt odottelemme vasta ensimmäistä ovista ja on hyvin mahdollista, ettei mies ole vielä tullut kotiin kun oikea hetki olisi ollut. Saattaa myöskin olla, että kiertoni on normaalia hieman pidempi ja ovuloin vasta kun mies on jo kerennyt lentokentältä kotiin.

Meillä ei testailla milloin ovulaatio tulee. Meillä mennään luomulla. Se tulee kun se on tullakseen. Syy siihen löytyy ihan käytännön puolelta. Meillä on häät reilun viidenkymmenen päivän kuluttua. Jos siis lapsi haluaa saada alkunsa ennen häitä, on se sallittua, sillä vauvamasu ei kerkeä kasvamaan liian isoksi että näkyisi puvun alta. Mutta jos ei vielä tärppää niin emme stressaa, se saa tärpätä ihan hyvin vasta häiden jälkeenkin. Häiden jälkeen tosin alkaa se mahdoton stressaaminen, että milloin milloin milloin? Luulen yhtyväni näihin stressaaviin kanssasisariini ja ostavani kasan testejä, joiden avulla osaisimme ajoittaa lapsenteon oikealle päivälle.

Tästä testailusta ja kalenterin tarkkailusta tulee vain yksi negatiivinen asia mieleen. Rakkaudettomuus. Tai siis, lapsi on rakkauden hedelmä. Jos sitä yrittää väkisin, onko se sitten rakkauden hedelmä? Hoituuko ns. hommat yhtä mielekkäästi, jos se on kellotettu? Meneekö koko touhusta maku? Tähän on ehkä vaikea saada vastausta ilman toisen sukupuolen edustajan mielipidettä. Yleisestihän ottaen miehet ovat aina valmiina hyppäämään vällyjen väliin, joten en tiedä onko heille mahdollista tulla hyväksikäytetty olo, jos nainen ilmoittaa että huomenna klo 10.32 täytyy miehen löytyä makuuhuoneesta. Naiset eivät varmasti mieti asiaa niin, kun ovat itse niitä ketkä kellottavat, mittaavat ja vauvakuumeilevat. Mutta onko kukaan miettinyt asiaa miehen kannalta? Tuntuuko miehestä, että nainen haluaa lasta enemmän kuin miestä?

Yritän välttää tätä viimeiseen asti, joten siksi meillä mennään luomuna. Tottakai minä itse laskeskelen milloin saattaisin ovuloida, mutta en minä ala testailemaan tarkkoja päiviä. Se tulee kun se on tullakseen. Ainakin tällä hetkellä.

<3

Kirppismonsteri

Esittelin täällä aikaisemmin kirppislöytöjäni, mutta nyt ajattelin jättää kuvat laittamatta, sen verran laiskistuin. Mukaan tarttui pari bodya ja sitten parit housut, yhdet potkuhousut, pipo, kahdet parit sukkia ja kaksi villapaitaa sekä huppari. Ja kaksi kirjaa. Ihan hyvä saldo siis.

Yritän hillitä kirppisshoppailuani, mutta se on tässä kuumeessa hyvin hankalaa. Toisaalta kirppiksellä penkoessa ihania vaatteita tulee häpeä, kun viereen tulee katsomaan äiti pienen lapsensa kanssa. Jep. Sinä näitä tarvitset enemmän kuin minä. Ja hiljaa valun taka-alalle..

Ensimmäinen miehen suusta päässyt "Ai mitä? Ai paljon makso? Ai millainen? Menikö se jo?" oli kun näin oman alueen Facebook-kirppiksellä myynnissä olevan Ferrarin turvakaukalon. Uusi, käyttämätön, törkeän hieno punainen nahka. Ja hinta vain 30e. No kuten arvata saattaa, sehän oli mennyt samantien kun ilmoitus oli julkaistu. Ei me kyllä mitään turvakaukaloita tai vaunuja tähän hätään osteta, mutta jos tuollainen tulee vastaan niinkin edullisesti, on se hyvin houkuttelevaa.

Nyt kun olisi mahdollista antaa luonnon tehdä temppujaan ja aloittaa raskautuminen, on mies tietenkin työkomennuksella ulkomailla. Kuinka tämä tilanne syökään vauvakuumeista naista. Tietenkin häästressi päälle ja tieto siitä ettei miehestä ole paljoakaan apua häiden järjestämisessä, pukkaa pientä näppyä naamaan. Ohhoh kuinka hehkeä morsian täältä saapuukaan..

Meille avataan ensi viikolla kaupunkiin uusi kirppis, jossa myydään pelkästään lastentarvikkeita. Sinnepä siis, löytöjä tekemään!

Eikö ole päheä!

Tästä se lähtee

Tätä päivää on odotettu. Tai tarkalleen ottaen odotetaan alkavaksi millä hetkellä hyvänsä. Nimittäin viimeisiä menkkoja, joiden jälkeen saakin alkaa masu kasvaa. Mehän otettiin pieni varaslähtö ja jätettiin ehkäisy jo pari päivää sitten. Nyt kun menkat ovat sitten pari päivää myöhässä, olen huolissani lukenut että voiko munasolu säilyä hedelmöityskelpoisena pitempään kuin ovulaation ajan. Ei se voi. Joten kyllä ne menkat vielä tulee. Ja sitten ne saakin lakata tulemasta. Vaikka eihän meillä kiire ole. Mies jopa totesi että vähän menee hohto petipuuhista nyt kun ei ole mitään riskiä. Saa plussata tai saa olla plussaamatta. Melkoinen antikliimaksi.

Mutta itsehän en koe sitä niin. Minähän hypin riemusta. "Vauva vauva vauva vauva". Vietän kaiken vapaa-aikani lukien www.vau.fi :stä infoa raskaudesta, lapsien kasvatuksesta ja eniten tietenkin syvimmästä huolenaiheestani, synnytyksestä. Eilen jopa aloin epäilemään, että olen vain kuvitellut synnytyskivun, sillä luin synnytyksen etenemisestä. Ensin avaudutaan ja sitten ponnistetaan vajaa tunti lasta pihalle. Ja sitten syntyy jälkeiset. Niin siis mikä se hirveä vaihe oli? Se ponnistus? Alle tunti! Mä olin varautunut ja kuvitellut että se 10 tunnin rypeämä on sitä kamalaa vaihetta. Mutta silloin vain avaudutaan. Joo ei se varmaan herkkua ole mutta voitte uskoa mikä Hallelujah mun päässä soi kun olin kuvitellut paljon paljon pahempaa.

Joko mun kuvitelmat aikaisemmin oli liioiteltuja tai sitten mun pää alkaa pehmetä tälle vauva-asialle. En osaa sanoa kumpi se on. Toivon että olen vain kuvitellut synnyttämisen pahemmaksi mitä se oikeasti on ja rakastun synnyttämiseen. Toivon todellakin näin..

<3