Tästä se lähtee

Tätä päivää on odotettu. Tai tarkalleen ottaen odotetaan alkavaksi millä hetkellä hyvänsä. Nimittäin viimeisiä menkkoja, joiden jälkeen saakin alkaa masu kasvaa. Mehän otettiin pieni varaslähtö ja jätettiin ehkäisy jo pari päivää sitten. Nyt kun menkat ovat sitten pari päivää myöhässä, olen huolissani lukenut että voiko munasolu säilyä hedelmöityskelpoisena pitempään kuin ovulaation ajan. Ei se voi. Joten kyllä ne menkat vielä tulee. Ja sitten ne saakin lakata tulemasta. Vaikka eihän meillä kiire ole. Mies jopa totesi että vähän menee hohto petipuuhista nyt kun ei ole mitään riskiä. Saa plussata tai saa olla plussaamatta. Melkoinen antikliimaksi.

Mutta itsehän en koe sitä niin. Minähän hypin riemusta. "Vauva vauva vauva vauva". Vietän kaiken vapaa-aikani lukien www.vau.fi :stä infoa raskaudesta, lapsien kasvatuksesta ja eniten tietenkin syvimmästä huolenaiheestani, synnytyksestä. Eilen jopa aloin epäilemään, että olen vain kuvitellut synnytyskivun, sillä luin synnytyksen etenemisestä. Ensin avaudutaan ja sitten ponnistetaan vajaa tunti lasta pihalle. Ja sitten syntyy jälkeiset. Niin siis mikä se hirveä vaihe oli? Se ponnistus? Alle tunti! Mä olin varautunut ja kuvitellut että se 10 tunnin rypeämä on sitä kamalaa vaihetta. Mutta silloin vain avaudutaan. Joo ei se varmaan herkkua ole mutta voitte uskoa mikä Hallelujah mun päässä soi kun olin kuvitellut paljon paljon pahempaa.

Joko mun kuvitelmat aikaisemmin oli liioiteltuja tai sitten mun pää alkaa pehmetä tälle vauva-asialle. En osaa sanoa kumpi se on. Toivon että olen vain kuvitellut synnyttämisen pahemmaksi mitä se oikeasti on ja rakastun synnyttämiseen. Toivon todellakin näin..

<3