Olenko valmis?

Päivät vähenee ja lähestyy meidän itse laskemamme päivä, jolloin saamme alkaa yrittämään lasta. Vaikka kyse on vasta yrittämisestä, on aina otettava huomioon, että se saattaa tärpätä heti. Mitä sen jälkeen? Mitä sitten kun se kauan odotettu viiva ilmestyy tikkuun?

On kai aika luonnollista pohtia, onko valmis äidiksi. Pieni ihminen on riippuvainen sinusta vuorokauden ympäri ja on sinusta kiinni kasvaako hänestä terve aikuinen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onnellisuudesta puhumattakaan.

Mutta oma arkesi muuttuu yhtälailla. Rauhalliset sunnuntait jolloin ei tehty mitään, noustiin sängystä ja tehtiin aamupala olohuoneeseen ja katsottiin netflixistä elokuvia kokopäivä, syötiin pakastepizzaa ja jatkettiin leffoja. Ne on ohi. Olenko valmis siihen? Olenko valmis aikuistumaan?

Toisaalta odotan hirveästi sitä lapsen riemua pienistä asioista. Uuden oppimista ja vanhojen muistamista. Sitä kun pääsemme yhdessä uimaan, rannalla, metsäretkille, kotieläinpihaan, huvipuistoihin, ulkomaille.. Haluan Legolandiin, mutta kukapa aikuinen sinne kehtaa mennä ilman lasta? Haluan nukkua hotellihuoneessa joka on sisustettu merirosvoteemalla. Haluan pukea hassut vaatteet vappuna ja mennä piknikille puistoon ilman että täytyy olla humalassa. Haluan viettää mamma-aikaa ystävieni kanssa katsoen kun jälkikasvumme temmeltävät leikkipuistossa. Haluan innostua koulutarvikkeista, joulutontuista, vappupalloista.. Odotan sitä kovasti.

Kahden koiran kanssa olemme jo tottuneet yövalvomisiin kun pentu itkee emonsa luo tai kun maha on sekaisin ja pitää käydä pihalla parin tunnin välein. Olemme tottuneet, että ne leppoisat sunnuntait sisältävät useamman lenkin ulos oli sää mikä tahansa tai kuumetta kuinka paljon tahansa. Ehkä ne ovat toimineet meidän siedättäjinä tähän uuteen arkeen, joka toivottavasti pian meille tulee.

Olenko siis valmis? Milloin olen valmis? Onko kukaan koskaan täysin valmis, kun ei tiedä mitä tulevan pitää? Tiedän että olen valmis kasvamaan aikuiseksi, tarkoitti se sitten kasvukipuja tai oman löhöilyn uhraamista.

Olen valmis.

<3

Vain rikkailla on varaa lapsiin

$

Kun on tarpeeksi vauvakuumeessa, alkaa miettimään hankintoja. Millaisiin vaatteisiin pienokaisensa pukisi ja millaisilla vaunuilla häntä kaupungille veisi. Ennen kun päätimme, että lapsien hankkiminen alkaa olemaan ajankohtainen, olin kuvitellut ettei ne lastenvaatteet nyt niin hirveästi maksa. Miksi kaikki valittaa, H&M:stä saa bodyn 4,99/kpl. No joo ei se nyt tunnu pahalta, mutta kun saatat joutua vaihtamaan sen bodyn kolme kertaa päivässä. Se on 15e ja jossain välissä ne pitäisi pestä ja kuivata, eli kolme bodya ei pitkälle riitä. Sitten kun tätä alkaa laskemaan, niin huomaa että uutena vaatteiden ostoon saa heitettyä helposti sen 400e. Ja ne on kaikki vain yhtä kokoa. Sitten kun lapsi kasvaa, pitää olla isompia vaatteita. Ja lapsi kasvaa nopeasti.

Tein suuntaa antavan listauksen mitä tavaroita pitää hankkia lasta varten ja paljonko ne tulisi maksamaan. Sain summaksi 1800e. Älytön summa. Kunnes menin katsomaan niitä vaunuja ja rattaita. Olin budjetoinut vaunuihin 300e ja rattaisiin 100e. Ja uutena halvimmat vaunut oli 600e. Noniin.. Sitten menin tori.fi osoitteeseen ja toivoin löytäväni pelastuksen. Kyllähän siellä oli huomattavasti halvemmalla, esimerkiksi ovh 1300e yhdistelmävaunut sai 500 eurolla. Mutta se on jo 100e enemmän mitä olin settiin budjetoinut. Eli pieleen meni. Se 1800e riittää jos saan kaikki pilkkahintaan kirppareilta tai lahjoituksina, mutta uutena. Ei.

Haluaisin pukea lapseni mukaviin mutta tyylikkäisiin vaatteisiin. Se tarkoittaa siis sitä, että minun on hankittava muutakin kuin viiden euron bodeja. En ole kierrellyt kirppiksiä paljon, vaikka aina ihailenkin kavereitani jotka tekevät hyviä löytöjä. Olen viimeisen kuuden vuoden aikana käynyt maksimissaan kymmenen kertaa kirppiksellä. En vain osaa lähteä. Mietin ehkä liikaa kuka sitä paitaa on aikaisemmin pitänyt ja mitä piileviä vikoja siinä saattaa olla. Joten marssin ostamaan uutena kaupasta. Ja maksan kymmenkertaisen hinnan. Tosin nyt olen huomannut, ettei ole oletus että kirppikseltä saisi halvalla. Otetaan esimerkiksi nyt Ikean Galej-tuikkukipot. Ne maksaa 0,99/4kpl uutena. Kirppiksellä joku myi 6kpl 2e. Olisin saanut uutena niitä siis samalla rahalla kaksi enemmän! Hulluhan ei ole se kuka pyytää vaan se joka maksaa, mutta silti. Menetän uskoani kirppiksiin joka kerta enemmän ja enemmän mitä useammin siellä käyn.

Ymmärrän kyllä myyjien perusteluita hintoihin, kun sanovat ettei tuotetta ole kertaakaan käytetty. Tai vain kerran käytetty. Mutta minulle on opetettu, että kun kannat ostoksen kaupan ovien ulkopuolelle, sen arvo tippuu puoleen. Vaikka siinä olisi laput kiinni. Siksi en ymmärrä miksi kirpparitavaralla yritetään tienata. Kyllähän sekin on jo jotain kun saa edes pari euroa takaisin myydyistä vaatteista, sen sijaan että ne heittää roskiin. Itse kun myyn vaatteitani Facebookin kirppiksillä, tulee usein kysymyksiä "Mikä on tässä vialla?" kun myyntihinta on 1e. Ei mikään, en vain kehtaa pyytää kirpparitavarasta sen enempää.

Olenko minä sitten huono äiti, jos en hanki lapselleni kaikkia tarvikkeita uutena? Saanko hankkia lapsia, jos minulla ei ole varaa ostaa 1300 euron Emmaljungia?

£

Hamstraaminen

Pahassa vauvahuurussani annoin itselleni luvan käydä ostamassa jonkun pienen unisex vaatteen. Yhden ja jonkun joka käy sekä tytölle että pojalle. Menin sitten kiertelemään vaatekauppoja. Kävin Polarn O. Pyretin liikkeessä, jossa totesin ettei minun kriteerini "pieni" täyttynyt kun hintalappu oli aina vähintään 10 euroa, vaikka kyse olikin sukista tai muista sellaisista. En ala kuitenkaan niin pahasti sekoilemaan, että hamstraisin etukäteen kalliita tavaroita tai vaatteita. Mistä sitä tietää tulenko ikinä raskaaksi?

Seuraavana oli Kappahl. Ystäväni suosii Newbie vaatteita vaikka ovatkin suht hintavia. No olihan siellä vaikka ja mitä. Ja alennuksessakin! Kävelin ensimmäisenä alennusrekin luo. -70%. Jep, tämä kuulostaa hyvältä. Hiplailin pientä pipoa ja sukkaparia. Vilkuilin ympärilläni olevia ihmsiä ja tunsin syyllisyyttä. Miksi minä olen täällä hiplailemassa vauvanvaatteita kun ei ole edes pulla uunissa? Hiivin vähin äänin ulos liikkeestä.

Seuraavana oli H&M. Kävelin lastenvaateosaston läpi. Nopeasti. Vain ujosti vilkuillen sivuilleni.

Olin toisaalta ylpeä itsestäni, etten ostanut mitään. Enhän minä tarvitse mitään nyt. Hehkutin tästä ystävällenikin joka saattaa hetkellä millä hyvänsä laittaa viestiä oma pieni käärö sylissään. Hän sitten neuvoi, mitä kannattaa alkaa ostelemaan, jos etukäteen jotain haluaa hankkia. Tuttinauhoja, tumppunauhoja, kuolalappuja. Kokoonsa nähden arvokkaita.

No mitäpä minä tein? Totesin että kappas, nuohan olisi helppo tehdä itsekin. Ja menin netin ihmeelliseen maailmana. Löysin sitten Nappikauppa Punahilkan. Sieltähän sitten lähti tilaus eteenpäin ja tarvikkeita ostin niin paljon, että saan tehtyä kolme paria tumppunauhoja ja peräti 13 kappaletta tuttinauhoja. Jep. Yli meni.

Ja ensimmäinen tuttinauha on valmis! Aikaa sen tekemiseen kului kutakuinkin viisi minuuttia. Hintaa tarvikkeista tuli noin kolme euroa, joten ihan hyvin, kun uutena kaupasta ei saa alle kymmenen euron. Toki Facebookin kirppikset on näitä pullollaan, ihmiset tekevät näitä itse, mutta edullisin diili oli 3,5e / kpl plus toimituskulut. Säästin siis ainakin euron kappale! :D Toki ystäväni lupasi ostaa minulta pari, joten tuleehan tässä tienattuakin pari euroa. Tosin en ole varma kehtaanko häneltä mitään pyytää, joten se siitä tulonlähteestä :D

Ja tällainen siitä tuli! Ihan itte!

Paniikki

Nyt se iski. Paniikki.

Älyttömässä vauvakuumeessani olin miettinyt, että kyllähän sinne merenneitomallisen mekon alle saa kiristettyä nyöreillä pienen vauvamasun. Rakas ystäväni on nyt viimeisillään eikä hän ole mikään jättiläinen vieläkään. Hänen mahansa kasvua hyvin tiiviisti seuranneena laskeskelin että kyllä sinne mekon alle saisi laitettua piiloon rv 16 masun helposti. Se tarkoittaisi siis sitä, että saisimme ensi kuussa alkaa jo yrittämään. Sitten se paniikki iski. Aloin etsimään kuvamateriaalia muista rv 16 olevista äideistä. Ei ne ollutkaan yhtä pieniä kuin ystäväni. Sitten menin niinkin kaukaa katsomaan kuvamateriaalia kuin omasta puhelimestani. Toinen rakas ystäväni sai joulun alla esikoisensa. Ja hänen rv 16 maha oli ihan selkeä vauvamaha. Ihanan iso ja pyöreä. O-ou.

<3

Lykkäsin siis kuukaudella eteenpäin tuota suunniteltua aloitusta. Kesäkuu. Silloin voisimme aloittaa. Silloin olisin viikolla 12 häiden aikaan. Kyllähän sen jo piilottaa. Menin internetin kiehtovaan maailmaan ja palasin sieltä ihan yhtä järkyttyneenä kuin olin jo aikaisemmin ollut. Ei se rv 12 ole kaikilla piilossa. Ei todellakaan. Voihan p*.

Rv 8 pysyy jo piilossa, joten uusi suunnitelmani oli että siirretään vielä yhdellä kuukaudella aloitusta. Heinäkuu siis. Sitten rupesin lukemaan raskauden etenemisestä. Väsymystä, pahoinvointia.. Aika juhlafiilis..

Kun kerroin miehelleni, että voi olla että jos huono tuuri käy, että menkat osuvat häiden aikaan. Sehän ei sovi. En ala nyt kertomaan kuinka ison valkoisen mekon kanssa vaihdetaan vessassa yhteistuumin tamponia kaasojen kanssa.. Mutta ajatus ei houkuttanut. Ei miestänikään. Hän vihaa menkkoja. Kaikkea niistä. No sitten lohdutin, että voihan olla että jos ne tulevat nyt nämä seuraavat kerrat ihan ajallaan niin menkat tulevat vasta häitä seuraavalla viikolla. Jolloin olemme häämatkalla. Sepäs sulhoa naurattikin.. Hän silmät pyöreänä laskeskeli päiviä ja kuinka koko häämatka menee pilalle. Saimme onneksi laskeskeltua, että jos nyt kaikki menee kellon tarkasti, menkat alkavat vasta viimeisenä häämatkapäivänä. Ja jos hyvin käy, saadaan baby alulle jo edellisestä oviksesta joka sijoittuu paria päivää häitä ennen.

Mutta niin kuin me kaikki hyvin tiedämme, asiahan ei ole ihan niin yksinkertaista..

Vauvateollisuus

Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Se ilmeisesti tarkoittaa sitä, että koko kylän välineet vaaditaan, että saadaan pidettyä lapsi tyytyväisenä. Ei riitä, että sinulta löytyy kattila ja vettä tulee hanasta ja liesikin menee päälle. Ei, tarvitset tuttipullojen steriloijan. Et voi lämmittää maitoa vesihauteessa siinä samaisessa kattilassa, vaan sinun tulee hankkia tuttipullonlämmittäjä.

Minulla ei ole vielä lapsia, jos se jollekulle ei ole vielä tullut selväksi. Minä haluan lapsia. Haluan kasvattaa niistä terveitä ja onnellisia omantunnonomaavia yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Ja siihen ei ilmeisesti riitä rakkaus ja satoja vuosia sitten kehitellyt metodit, vaan uusinta tekniikkaa on oltava. Ja minun on siis opeteltava uudet tavat ja hankittava peräkärryllinen tavaraa.

Jep..

Olen sanonut aikaisemminkin, että olen hyvin vanhanaikainen ihminen joissakin asioissa. Lasten kasvatus kuuluu myös näihin asioihin, jotka hoitaisin mielellään perinteisesti. En haluaisi ostaa turhakkeita, vaan mielummin jotain mistä on oikeasti hyötyä. Kannatan kierrätystä siinä määrin, että jos on hyväkuntoista tavaraa jotka ovat siistissä kunnossa, ei ole minun mielestäni järkeä ostaa uutta vain sen takia että se on uusi. Kestovaippoja en ostaisi enkä muutakaan sellaista, jossa on riski tartuntavaaralle.

En ole mikään superintohimoinen siivoaja. Siivoan koska on pakko ja sillä sipuli. En nauti siivoamisesta, mutta nautin puhtaasta kodista. Minulla onkin sellainen ajattelumalli, että jos lapsi ei ole koskaan tekemisissä minkäänlaisten bakteerien kanssa, ei sille kehity myöskään vastustuskykyä niitä vastaan. Rokotteethan toimii juuri niin, sinuun pistetään pieni määrä bakteeriliuosta ja kehosi alkaa muodostamaan sitä vastaan vastustuskykyä. Sitten jos altistut samaiselle bakteerille myöhemmin, on sinulla jo vastustuskykyä sitä vastaan ja et sairastu. Tadaa. Meidän tuleva nöpönen siis tulee altistumaan kodin omille bakteereille. Kukkahattutädeille tiedoksi, en minä sitä vessanpöntössä uita. Mutta en myöskään ala pesemään antibakteeriliuoksilla koko asuntoa pari kertaa päivässä.

Pienten lasten vastustuskyky on olematon, joten ihan suoraan en voi niitä koirien lelulaatikkoon heittää. Mutta ehkä se kasvaa meidän epäpuhtaassa ympäristössä terveeksi ihmiseksi. Tämä on siis tämän hetken suunnitelma. Katsotaan mikä on tilanne kun oikeasti nöpönen asuu mahassa ja paniikissa luen yön pikkutunteina miten kaikki on vaarallista..

Jotta ei menisi ihan ohi aiheen, niin luin yksi päivä lasten välikausivaatteista. Minullahan ei ole itselläni laisinkaan välikausivaatteita. On talvitakki ja kevättakki. Tai siis talvitakkeja ja kevättakkeja. Olen sen verran vilukissa että talvitakkia käytän vieläkin vaikka ulkona on +8 astetta. Vaihdan kevättakkiin siinä vaiheessa kun lämpötila on alimmillaan +10 astetta mutta pysyttelee normaalisti siis siinä +15 asteen tienoilla. Miksi niille naperoille sitten pitää hankkia talvitakin ja kevättakin väliin vielä välikausitakki? Itse suosin kerrospukeutumista. Paljon eri kerroksia joten heittää välistä niitä pois jos tulee kuuma. Näillä miedoilla plussakeleillä siis kevättakin alle kasa muita vaatteita ja sehän on sillä sipuli. Right?