We did it again!

Tein aamulla raskaustestin, koska olin sen itselleni luvannut. Sunnuntaina olisi ollut menkkojen normaalialoituspäivä, jos kierto on sen 28 päivää. Minulla se on nyt vähän heitellyt sen 28-31 päivän välillä, joten lupasin itselleni, että jos menkkoja ei ole kuulunut tiistai-aamuun mennessä, saan tehdä testin. Sieltähän se pärähti, halppistestiin selkeä viiva. Koska se ei ollut yhtä vahva kuin kontrolliviiva ja minulla oli kaksi digitestiä kaapissa, tein myös digitestin. Raskaana 2-3 viikkoa. Jes!

Viimeisen digitestin jätän ensi viikolle, jolloin toivon viikkojen olevan nousussa. Neuvolaan uskallan soittaa vasta torstaina kun on vapaapäivä, joten keskenmeno vielä kummittelee takaraivossa. Mietinkin itsekseni, että pitäisikö meidän perheille kertoa sittenkin jo nyt. Kertoa myös siitä edellisestä keskenmenosta jotta ymmärtävät miksi kerromme jo nyt. Tarvitsemme tukea. Tai ainakin minä tarvitsen.

Kaksi läheisintä ystävääni jo tietävät. He olivat ainoat jotka tiesivät kaiken myös viime raskaudesta, joten oli luontevaa kertoa heille samantien. Jos päätämme olla kertomatta lähiperheellemme, on ainakin nuo kaksi ystävää jotka ottavat kopin jos jotain sattuu.

Päällimmäinen tunne on kuitenkin onnellisuus ja kiitollisuus. Kiitos että raskauduin uudestaan näin pian, enkä kerennyt menettämään täysin itsetuntoani. Kiitos että raskauduin ylipäätään, sillä vauva on tervetullut meidän elämään. Kiitos.

love