Tuiki tuiki tähtönen

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. En ole blogia unohtanut, ei ole vaan mitään sanottavaa.. Kukaan ei jaksa itsesäälissä kieriskelyä kovin pitkään, joten yritän ryhdistäytyä parhaani mukaan.

Ajattelin tänään kirjoitella joulusta. Olen ihan jouluihminen henkeen ja vereen. Tähän käy sanonta "ei omena kauas puusta putoa" sillä vanhempani ovat myös jouluihmisiä. Tosin heillä on tiukat aikataulut milloin joulua saa alkaa odottamaan ja milloin joulukoristeet viedään pois. Heillä joulukoristeet laitetaan ensimmäisenä adventtina. Ei päivää ennen, ei päivää jälkeen. Heillä on tonttumaa, joka ensimmäisen kerran on tehty käyttämättömään takkaan, sen jälkeen se on ollut isän rakentamassa puisessa tonttutalossa (kuin nukkekoti). Joka vuosi sinne on ilmestynyt jotain uutta. Yleensä uusi tonttu, mutta nyt kun tonttujen lakkimäärä alkaa olemaan jo aika huikea, on sinne ilmestynyt jotain muuta koristusta. Idea on kuitenkin, että se kehittyy vuosi vuodelta.

Heillä on myös seimiasetelma. Ensimmäiset seimen tekotarpeet he ovat hankkineet kun olen ollut 3kk ikäinen ja vietimme joulun Portugalissa. Kuten varmaan arvaatte teeman, myös seimi on kasvanut vuosi vuodelta. Espanjassa pitkään asuneena, seimi on rakennettu Etelä-Eurooppalaiseen tapaan. Se on kokonainen maailma. On taloja, puita, jokia, lampi, on maatilan eläimiä, kolme itämaan tietäjää, tottakai itse seimi, eli Maria ja Josef, lehmä, hevonen ja Jeesus-lapsi. Tosin Jeesus-lapsi laitetaan seimeen vasta jouluaattona, eihän se etukäteen sinne ole voinut ilmestyä.. Seimen päällä on enkeli ja tähti joka johdattaa itämaan tietäjät paikalle. Ja tottakai Kakkiainen. Se kummallinen heppu joka pyllistää jossain seimen sopukoissa. Piilossa. Ja idea on etsiä se. Joskus koulussa olen tehnyt seimiasetelman, joten sen palasia on käytössä myös vanhempieni seimessä. Seimen rakentaminen kuului minun tehtäviini kun asuin kotona ja tonttutalon rakentaminen taas siskoni hommiin. Se oli mukavaa puuhaa joka vuosi ja aina sai toteuttaa jotain uutta.

Lisäksi vanhempani rakastavat jouluvaloja ulkona. Talo on pahimmillaan vuorattu ulkoa valoilla, joten sehän loisti Suomen synkässä maisemassa kuin jääkarhu Saharassa. Ihmiset tulivat autoilla katsomaan ensimmäisenä adventtina kun isäni laittoi valot päälle. Jep.. Asuimme turistikohteessa.. Ei se missään vaiheessa onneksi Amerikan tyyliin mennyt, mutta Suomen oloihin oli vähän överi. Meno on hieman rauhoittunut sen jälkeen, kiitos heidän muuton keskelle "ei mitään". Nyt he asuvat kerrostalossa, joten mielenkiinnolla odotan mitä he ovat keksineet. Voi hyvinkin olla, että heidän pieni parveke tuo valoa koko kortteliin, se nähdään sitten jouluna.

Toisin kuin vanhempani, minä laitan joulukoristeet silloin kun kerkeän. Työni sesonkiaika on joulu, joten tänä vuonna vapaat viikonloppuni olivat viime viikonloppu tai sitten joulukuun puolessa välissä oleva viikonloppu. Päätin siis kaivaa viime sunnuntaina kaikki joulukoristeet esille ja koristella asunnon joulua varten. Muutama koriste jäi laatikkoon odottamaan ensi vuotta, mutta suurin osa on taas esillä. Mieheni pelkää, että meidänkin asunnosta tulee vanhempieni talon tyylinen turistikohde, joten hän on vähän hanannut vastaan valojen kanssa. Ne on vielä asentamatta ulos, mutta onneksi hänellä on vielä aikaa vaikka minä olenkin töissä. Jouluvalot ulkona ajattelin laittaa muutenkin päälle vasta silloin ensimmäisenä adventtina, mutta sisällä meillä on kynttelikkö sekä muita valosarjoja jo päällä. Se tuo piristystä muuten niin synkeään keliin.

Selkeästi se myös starttasi miehen joulumielen, sillä eilen kotiin tullessani, hän oli kaupasta ostanut torttutaikinalevyjä sekä luumuhilloa. Hän jopa sulatti torttutaikinalevyt valmiiksi ennen kuin lähti harkkoihin, joten minulle ei jäänyt muuta kuin torttujen teko. Ja täytyy myöntää, vuoden tauon jälkeen, ne maistuivat ihanille!

Iloista joulumieltä kaikille!

Loistavaa!